Minulta pyydettiin kesällä 2018 kirjoittamaan Aspan Suuntaaja lehteen artikkelia, jossa pohdittaisiin kuinka digitaalisuus auttaisi vammautuneen ihmisen arjessa. Voit lukea artikkelin täältä. Kuten varmasti on tullut ilmi, olen Apple käyttäjä. Tähän on tietyt syynsä. Olen koko 2000-luvun käyttänyt Applen tuotteita ja kokenut tämän käyttöympäristön omakseni. Jo pelkästään tietoturvaan liittyvät pointit ovat pitäneet minut erossa Microsoftin ylivallasta, eikä se tietotekniikkaan liittyvä ikuinen säätäminen ole saanut minua siirtymään muihin Unix pohjaisiin järjestelmiin. Lisäksi jostain syystä lähes kaikki äänenkäsittelyyn tehdyt ohjelmistot toimivat Maceissa paremmin koska ohjelmisto kehittely on hieman pidemmällä. Toki olen käyttänyt Windows ohjelmistoja sulavasti vielä 1990-luvulla ja sulavasti Applen tuotteiden rinnlla vielä sen jälkeenkin.
Apple-uskovaisuus teettää minulle taloudellisia haasteita, mutta mieluummin maksan laitteistosta ennemmin, kuin käytän tuhottomasti aikaa toimimattomien koodinpätkien parissa. Jostain syystä minua pidetään edistyksellisenä tietotekniikan käyttäjänä. Toki sitä ehkä olenkin. Koitan suoriutua itsenäisesti arjestani. En juurikaan halua käyttää minulle tarjottua apua, vaan kuten noin 99% ikä tovereistani elän ja teen asiat mieluummin itse ja omaan tahtini. Joskus tämä vie aikaa enemmän ja toisaalta joskus on myös pakko pyytää apua. Vaikka esteettömyys on vallannut alaa fyysiseen saavutettavuuteen erilaisissa palveluissa, mutta edelleen varmasti se kaikkein helpoiten tehtävä, digitaalinen saavutettavuus, teettää töitä. Digitaalisella saavutettavuudella tarkoitan sitä kuinka helposti erilaiset netissä olevat digitaaliset palvelut ovat käytettävissä, kun käyttäjällä on fyysisiä rajoitteita. Varsin usein nämä rajoitteet liittyvät näkemiseen, mutta rajoite voi olla vaikka lukutaidottomuus. Jo pelkästään tietyt väriyhdistelmät tai kirjasimet saattavat tuottaa esteen palvelun käytölle, mutta nämäkin esteet on helppo murtaa tutkimalla asiaa ja käyttämällä työn tekemiseen hieman enemmän aikaa.
Aivan ensimmäiseksi mieleeni vahvasti esteelliseksi palveluksi tulee Osuuspankin nettisivu, joka uusitulla nettipankki designillään ei herättänyt ainakaan itselläni riemunkiljahduksia. Sivut ovat jokseenkin sekavat ja sekä normaalin nettisivun ja mobiilisivun graafinen ilme on jokseenkin turhan hailakka. Jos en erilaisten apujen kautta saisi suurennettua näkymää, jäisi sivuston käyttö osaltani väliin. En ole aiheen kanssa yksin, sillä olen kuullut vastaavaa palautetta myös aivan "terveiltä" käyttäjiltäkin. Se, että tuote nettidesignerin terveisiin silmiin näyttää kivalta ei tee otteesta hyvää ja käytettävää. Ikävä kyllä tätä tuotetta käyttää niin ikääntyvät kuin muutin heikko näköiset, eikä hailakat kirjaisimet tai huonon kontrastin omaavat asettelut tee palvelusta käytettäviä. Haukan katseisille designereille tämä pointti ei tule aivan ensimmäisenä mieleen. Ei välttämättä olisi ollenkaan huono idea laittaa esignerit toimimaan hetki 14" putkinäytöllä vga grafiikalla suojalasit päässä,jotka on vain varmuudeksi käsitelty vaseliinila ja hiuslakalla. Tämä simuloisi ehkä helpoiten meidän heikkonäköisten elämää tiedon valtaväylällä.
Joskus internetin alkuaikoina ylläpidin itsekin paria nettisivua. Tuolloin ei ollut käytössä nykyisen kaltaisia muotoilu tiedostoja, vaan sivua koodatessa oli ensiarvoisen tärkeää panostaa koodin yksinkertaisuuteen ja graafisten elementtien pakkaukseen, jotta käyttäjä ei tuskastuisi pitkiin lataus aikoihin. Nykyisten yhteyksien aikakautena tuntuu kuin nuo koodaamisen kultaiset säännöt olisivat jääneet unholaan. Silloisten koodaus työkalujen yhteydessä oli eirillaisia kelloja, joilla noita latausaikoja oli mahdollista demonstroida. Toki nuo ajat olivat tuolloin laskettavissa sekunneissa, mutta nykypäivänä pilkku olisi siirtynyt kymmenyksiin tai sadasosiin. Tästä huolimatta koodin yksinkertaisuus on sivujen käytettävyyden kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Joskus käytettävyyteen aimo kolauksen tekee tietoturvaan tukeutuvat ratkaisut. Ystävämme Kansaneläkelaitos on ratkaisut muutamat moni sivuiset hakemuksensa toteutuksen niin, että käyttäjän on kyettävä täyttämään hakemus tietyn aikaikkunansisällä. Mikäli näin ei tapahdu, kaikki jo täytetty tieto pyyhkiytyy bittiavaruuteen ja hakemuksen ktäyttö on alettava alusta. Monasti heikko näköiseltä menee erilaisiin selkeältäkin näyttäviien lomakkeiden täyttöön aikaa varsin pitkään. Varsinkin kun yleensä tällöin kyse on taloudellisesta toimeentulosta. Toki se ettei enää ole pakko zoomailla paperisia lomakkeita on jo askel parempaan, mutta tällöinkin olisi hyvä kiinnittää huomiota selkeään ulkoasuun. Se, että täytettävä tieto on useammassa sarakkeessa hidastaa ja hankaloittaa lomakkeen käyttöä, koska tällöin käyttäjän on kohdistettava vertikaaliakselin lisäksi myös horisontaaliselle tasolle.
Kuten reaalimaailmassakin, myös bittiavaruudessa esteettömyys ei ole helptus vain rajoitteita omaavalle. Se että portaat on korvattu luiskalla tai oviaukko on leveämpi ei helpota yksin fyysisiä rajoitteita omaavaa. vaam esteetön kulku helpottaa ketä vain. Yleensä nämä ratkaisut aiheutavat taloudellisia lisä panostuksia, mutta lopputulos on useimmille parempi. Digitaalimaailmssa panoksena lienee pieni panostus koodaukseen, mutta käytettävyys on monasti parempi. Monasti tällaisen koodin tuotto tapahtuu taitavalta koodarilta automaattisesti, mutta tuntuu kuin nämä koodin vääntäjät olisi syrjäyttänyt MS Office 360 ja sivuja päivittää botti. Automaatio ei ole aivn huono asia, mutta yleensä se edellyttää valvontaa. Se että työtä tukemaan kehitetään erityyppisiä apuvälineitä ei poista ammattitaitoisen ja osaavan ihmistyön merkitystä.
Se että palveluita automatisoidaan ja että ne pakenevat toimipisteistä netin syövereihin on toisaalta pelottavaa. Tänä koetaan 1900-luvun maailmaan tottuneelle väestön osalta selkeänä uhkana. Moni kokee kaupan alalla tapahtuneen automaation ja itsepalvelukassat tai pankkien nettipalvelut vähentäneen työpaikkoja. Sitä se ei varmastikaan tee, jos nämä digitalisaation mukana tuomat ilmiöt tuotetaan entisenlaisella intensiteetillä. Taloudellisista syistä tämä on myös vääjäämätöntä. Toisaalta olisi hyvä että työpaikat palveluihin liittyen säilyisivät, mutta näin tuskin tapahtuu, sillä toimintoja pyritään tehostamaan. Yksittäisen toimijan on pyrittävä tavoittamaan enemmän asiakkaita ja nopeammin. Jos fyysisiä toimipaikkoja käytetään, tavoitettujen asiakkaiden määrä on rajatumpi. Toisaalta mihin tässä maailmassa on kiire, varsinkin kun nykyisten ennusmerkkien perusteella tämä kaikki päätyy tuhoon ja nyky maailman tahdilla tämä loppu on hyvinkin lähellä. Tästä huolimatta keräilijäkulttuurien pariin leirinuotion ääreen tuskin on enää paluuta vaan digi on tätä päivää. Vaikka tekoälyssä on tulevaisuus Matrixin kaltainen dystopia, jossa ihminen palvelee konetta tuskin on realismia. Kone on kone ja se toimii vain kuten sen halutaan toimivan.
Joskus internetin alkuaikoina ylläpidin itsekin paria nettisivua. Tuolloin ei ollut käytössä nykyisen kaltaisia muotoilu tiedostoja, vaan sivua koodatessa oli ensiarvoisen tärkeää panostaa koodin yksinkertaisuuteen ja graafisten elementtien pakkaukseen, jotta käyttäjä ei tuskastuisi pitkiin lataus aikoihin. Nykyisten yhteyksien aikakautena tuntuu kuin nuo koodaamisen kultaiset säännöt olisivat jääneet unholaan. Silloisten koodaus työkalujen yhteydessä oli eirillaisia kelloja, joilla noita latausaikoja oli mahdollista demonstroida. Toki nuo ajat olivat tuolloin laskettavissa sekunneissa, mutta nykypäivänä pilkku olisi siirtynyt kymmenyksiin tai sadasosiin. Tästä huolimatta koodin yksinkertaisuus on sivujen käytettävyyden kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Joskus käytettävyyteen aimo kolauksen tekee tietoturvaan tukeutuvat ratkaisut. Ystävämme Kansaneläkelaitos on ratkaisut muutamat moni sivuiset hakemuksensa toteutuksen niin, että käyttäjän on kyettävä täyttämään hakemus tietyn aikaikkunansisällä. Mikäli näin ei tapahdu, kaikki jo täytetty tieto pyyhkiytyy bittiavaruuteen ja hakemuksen ktäyttö on alettava alusta. Monasti heikko näköiseltä menee erilaisiin selkeältäkin näyttäviien lomakkeiden täyttöön aikaa varsin pitkään. Varsinkin kun yleensä tällöin kyse on taloudellisesta toimeentulosta. Toki se ettei enää ole pakko zoomailla paperisia lomakkeita on jo askel parempaan, mutta tällöinkin olisi hyvä kiinnittää huomiota selkeään ulkoasuun. Se, että täytettävä tieto on useammassa sarakkeessa hidastaa ja hankaloittaa lomakkeen käyttöä, koska tällöin käyttäjän on kohdistettava vertikaaliakselin lisäksi myös horisontaaliselle tasolle.
Kuten reaalimaailmassakin, myös bittiavaruudessa esteettömyys ei ole helptus vain rajoitteita omaavalle. Se että portaat on korvattu luiskalla tai oviaukko on leveämpi ei helpota yksin fyysisiä rajoitteita omaavaa. vaam esteetön kulku helpottaa ketä vain. Yleensä nämä ratkaisut aiheutavat taloudellisia lisä panostuksia, mutta lopputulos on useimmille parempi. Digitaalimaailmssa panoksena lienee pieni panostus koodaukseen, mutta käytettävyys on monasti parempi. Monasti tällaisen koodin tuotto tapahtuu taitavalta koodarilta automaattisesti, mutta tuntuu kuin nämä koodin vääntäjät olisi syrjäyttänyt MS Office 360 ja sivuja päivittää botti. Automaatio ei ole aivn huono asia, mutta yleensä se edellyttää valvontaa. Se että työtä tukemaan kehitetään erityyppisiä apuvälineitä ei poista ammattitaitoisen ja osaavan ihmistyön merkitystä.
Se että palveluita automatisoidaan ja että ne pakenevat toimipisteistä netin syövereihin on toisaalta pelottavaa. Tänä koetaan 1900-luvun maailmaan tottuneelle väestön osalta selkeänä uhkana. Moni kokee kaupan alalla tapahtuneen automaation ja itsepalvelukassat tai pankkien nettipalvelut vähentäneen työpaikkoja. Sitä se ei varmastikaan tee, jos nämä digitalisaation mukana tuomat ilmiöt tuotetaan entisenlaisella intensiteetillä. Taloudellisista syistä tämä on myös vääjäämätöntä. Toisaalta olisi hyvä että työpaikat palveluihin liittyen säilyisivät, mutta näin tuskin tapahtuu, sillä toimintoja pyritään tehostamaan. Yksittäisen toimijan on pyrittävä tavoittamaan enemmän asiakkaita ja nopeammin. Jos fyysisiä toimipaikkoja käytetään, tavoitettujen asiakkaiden määrä on rajatumpi. Toisaalta mihin tässä maailmassa on kiire, varsinkin kun nykyisten ennusmerkkien perusteella tämä kaikki päätyy tuhoon ja nyky maailman tahdilla tämä loppu on hyvinkin lähellä. Tästä huolimatta keräilijäkulttuurien pariin leirinuotion ääreen tuskin on enää paluuta vaan digi on tätä päivää. Vaikka tekoälyssä on tulevaisuus Matrixin kaltainen dystopia, jossa ihminen palvelee konetta tuskin on realismia. Kone on kone ja se toimii vain kuten sen halutaan toimivan.
Tulipa taas mietittävää näistä digiasioista.
VastaaPoista