Muutto uuteen asuntoon

Olen asunut miltei puolitoista vuotta Hervannan Validia-talossa. Olen ollut varsin tyytyväinen vallitseviin asuinolosuhteisiini. Vuokrataso alueella on kohtuullinen ja palvelut suht lähellä ja ihan OK. En ole siis nähnyt syytä muuttaa toisaalle. Aikaisemmassa asunnossa ei varsinaisesti ollut keittiötä. Se oli turvallisuussyihin vedoten purettu pois. Vaikka talossamme toimii palveleva keittiö, aina välistä tekee mieli aivan itse valmistaa jokin ateria. Se voittaa mennen tullen alakerrassa tarjottavan sosekeiton. Varsinkin kun en nesterajoitukset takia voi keittoja liiemmin syödä.

Minulle tarjoutui mahdollisuus muuttaa tilavampaan ja keittiölliseen huoneistoon samassa talossa 

hyvin tuntemani henkilön muutettua toisaalle. Tartuin tilaisuuteen pikimmiten kuultuani asunnon vapautumisesta. Itse muutto tapahtui alle kaksi viikkoa siitä, kun sain luvan muuttaa. Asun palvelutalossa ja käytössäni on muutamia kiinteitä apuvälineitä, jotka mahdollistavat esteettömän ja itsenäisen asumisen. Koska palvelutalo mahdollistaa vain välttämättömät esteettömän asumisen puitteet, asukas itse tai melko monessa tapauksessa asuinkunta maksaa ns. pakettiin kuulumattomat välineet. Näitä ovat mm. sähköiset ovipumput, nostimet sekä erillaiset seiniin kiinnitettävät kaiteet ja kahvat, jotka mahdollistavat siirtymiset paikasta toiseen. Näiden apuvälineiden tarpeen arvioi fysioterapeutti tai toimintaterapeutti. Tuntunee hieman byrokraattiselta eikö?

Fysioterapeutin lausunnon perusteella kunnan vammaispalvelut eli sosiaalitoimi tekee apuvälineyksikölleen työmääräyksen asennettavien apuvälineiden osalta. Työmääräyksen itsessään ei

johda mihinkään, vaan asiakkaan eli asunnossa asuvan tai hänen valtuuttamansa henkilön on otettava apuvälineyksikön työnjohtajan yhteyttä ja tilattava työ. Jotta mahdolliset muutostyöt voidaan tehdä, on muutostöihin oltava taloyhtiön isännöitsijän lupa. Koska asun Validia palvelutalossa minulle riittää käytännössä palveluesimiehen suullisesti antama lupa. Koska apuväline yksikön työnjohto ei ilmeisesti itse tee asennustöitä, apuväline teknikko on minuun erikseen yhteydessä, koska asennettavaksi esitetyt kaiteet voidaan asentaa. Noin kuukausi siitä, kun olin asuntoon muuttanut

kaupungin rempparyhmä saapui paikalle asentamaan kylpyhuoneen kahvoja. Huvittavinta kaupungin päätöksessä lienee se, että en periaatteessa saa olla paikalla kun nämä asentajat tekevät työtään. Asentajien on siis tehtävä asennustyö mutu tuntumalla, enkä saa sen suuremmin tarkentaa annettua asennusohjeistusta. Onhan kyseessä hallinnoimani kylpyhuone ja kyseiset apuvälineet asennetaan auttamaaan minun arkeani.Koska aikaisempaan asuntooni oli myönnetty päätös vastaavien muutostöiden tekemiseen, oli minun muuttaessani tehtävä uusi hakemus ja perusteltava miksi muutto on aiheellinen ja vaikka aikaisempaan asuntoon tuttu fysioterapeutti oli tehnyt lausunnon, oli nykyisen fysioterapeuttini tehtävä uusi lausunto. Tämä lausunto on tärkeä, jotta voidaan varmentua siitä, ettei yilanne ja apuvälineiden tarve vaan ole päässyt muuttumaan. Näinhän toki vammaispalvelulain alaisten asiakkaiden kohdalla käy harvase viikko. Samaan aikaan vammaispalvelu, tuo kunnallinen instanssi, joka tekee kaikki vmmaispalvelulakiin liittyvät päätökset, ja joka sattumoisin palvelee asiakkaitaan puhelimitse ma-ke ja to-pe klo 9-10, kiroaa että on hieman ruuhkaa ja kiire. Miksiköhän? Noh Kaksi kahvaa ja WC-pytyn viereen tilattu nostettava kaide asentuivat alta tunnissa. Mutta tämän asennustyön suunnitteluun taisi livetä miltei kokonainen työviikko kaikkine asiasta väännettyine dokumentteineen.

Olen jäänyt sellaiseen käsitykseen, että länsimaisessa demokratiassa ihmisille suodaan vapaa liikkuvuus. Täysivaltainen ihminen saa siis vapaasti valita koska ja minne hän muuttaa. Tämä koskee kaupungin vammaispalvelun mukaan kaikkia vammaispalvelulain ulkopuolelle jääviä henkilöitä. Jos kuitenkin koet tarvitsevasi vammaispalvelulaissa määriteltyjä mahdollisesti esteettömän ja itsenäisen asumisen mahdollistavia apuvälineitä, on paikasta toiseen muuttavan kyettävä perustelemaan muutto asiaa käsittelevälle virkamiehelle. Kuullostaa rehelliselle, reilulle ja ihmisoikeuksia kunnioittavalle. Eikö? Vielä ilman pyörätuolia paikasta toiseen liikkuessani jäin käsitykseen, että voisin muuttaa vaikka joka viikko ja vaikka veneen alle niin halutessani, mutta nyt koen noiden parin kahvan seinässä, tuon yhden alas laskettavan kaiteen ja tuon yhden ovipumpun sitovan mint tähän asuntoon ennalta määritettäväksi ajaksi.

Sähköisen ovipumpun osalta homma on mutkikkaampi. Aikaisemmassa asunnossa käytössä oli sähköinen ovipumppu. Palvelutalossa asuu ihmisiä, joiden tarpeet poikkeavat toisistaan. Osa kuten

minä, haluaa, että ovi aukeaa ja sulkeutuu nappia painamalla. Osalle on hyvä, että ovi sulkeutuu itsestään. Osalle on parempi, että oven sulkuviive on pidempi. Tarpeiden muuttuessa paikalle pitää tilata lukkoseppä tekemään tarvittavat muutokset. Näin myös allekirjoittaneen oven kohdalla, sillä aikaisemman ovi avautui ja sulkeutui automaattisesti ja viive oli itselleni liian lyhyt. Noh. Uuden asunnon aikaisempi asukki oli verotuskunnaltaan vesilahtelainen. Ovipumppu on siis Vesilahden kunnan omaisuutta. Koska olen tamperelainen ja koska minulle on myönnetty apuväline aikaisempaan asuntoon paikalle tilataan lukkoseppä irroittamaan vanhasta asunnosta ovipumppu ja asentamaan se uuden asunnon oveen. Tilattu lukkoseppä edustaa erästä tunnettua suomalaista lukkofirmaa. Hän hieman itsekin pohtii mikä järki tässä tilauksessa on.

Työ etenee. Vanhan asunnon ovipumppu irtoaa ennätysajassa ja on nyt lukkosepän hallussa. Ilmenee ongelma ja työ keskeytyy. Lukkoseppä on saanut työmääräyksen Tampereen kaupungilta. Uuden asunnon ovessa on edelleen Vesilahden kunnan omistama ovipumppu ja koska Vesilahden kunnalla ei ole huoltosopimusta tämän lukkosepän edustaman yrityksen kanssa, Työ keskeytyy, kunnes vesilahden kunnan valtuuttama lukkoseppä tulee ja irroittaa tuon ovipumpun. Vielä en tiedä koska saan itsellleni oikein avautuvan oven. En myöskään tiedä, onko tuo Vesilahti edes tietoinen omistamastaan ovipumpusta tai siitä mahdollisesti aiheutuvasta haitasta.

Helpoimmin tämäkin ongelma olisi näillä eväillä ratkennut seuraavasti: Vammaispalveluiden sosiaalityöntekijä käy lyhyen puhelun vesilahtelaisen virkaveljensä kanssa. "Hei teillä on yks ovipumppu. Mitä se maksaa. Ai jaa että se on jo niin vanha että se on jo käytännössä kuoletettu. No okei me maksetaan siittä 50€" Tuotteesta tehdään kauppakirja ja ovipumppu siirtyy Tampereen omaisuudeksi. Sosiaalivirkailija soittaa apuvälineyksikköön joka printtaa tarran ja lähettää sen asiakkaalle joka liimaa tarran ovipumppuun. Lukkoseppä vierailee paikalla ohjelmoimassa avaimen ja pumpun uudelleen ja näin ollaan säätetty yli tonni rahaa ja homma olisi hoitunut alta viikon. Mutta näin ei käynyt.

Kaikki tämä sekamelska ja viikoissa laskettava työaika päätyy yhteiskunnan maksettavaksi. Ja joku vielä ihmettelee miten erilaisten vammaispalveluiden kustannukset ovat riistäytyneet käsistä. Ehdottaisin muutaman byrokraatin poistamista rivistä. Toinen asiakkaan kannalta vielä helpompi vaihtoehto on, että kiinteistön omistama yritys lunastaa tämän ovipumpun itselleen ja näin ollen vuokraa huoneiston täysin esteettömänä ja varusteltuna. Tätä ei toki kannata tehdä sillä näin myös vastuu pumpun huoltamisesta siirtyy kiinteistön omistamalle taholle. Näin saatetaan säästää kymmenen vuoden sisällä useita euroja kiinteitä huoltokuluja.